Synteettiset moottoriöljyt keksivät saksalaiset tutkijat 1930-luvulla, kun heidän maallaan ei ollut pääsyä luonnollisiin öljylähteisiin, mikä pakotti heidät valmistamaan voiteluaineita hiilestä monimutkaisilla kemiallisilla prosesseilla. Toisen maailmansodan aikana sekä saksalaiset että liittoutuneiden ilma-alukset tarvitsivat öljyjä, jotka eivät jäätyisi suurissa korkeuksissa tai hajoaisi ahdetuissa moottoreissa, mikä teki synteettisen öljyn kehittämisestä sotilaallisen prioriteetin. Sodan jälkeen NASA otti nämä synteettiset koostumukset käyttöön avaruusaluksissa ja suihkumoottoreissa, koska ne kestivät äärimmäisiä lämpötiloja, jotka olisivat tuhonneet tavanomaiset öljyt minuuteissa. Nykyajan arkiautoissa käytettävät synteettiset öljyt ovat suoraa jatkumoa tälle sotateknologialle ja tarjoavat suojan, joka olisi tuntunut mahdottomalta 1920-luvun mekaanikkojen mielestä.