Ennen 1930-lukua teollisten vaihteistojen vaurioituminen oli jatkuva painajainen. Metallin ja metallin välinen kosketus suurilla kuormilla aiheutti katastrofaalista hitsautumista ja jumiutumista, pysäyttäen kokonaisia tuotantolinjoja. Läpimurto tapahtui, kun kemistit havaitsivat, että tietyt rikki- ja fosforiyhdisteet pystyivät muodostamaan suojaavia kemiallisia kalvoja metallipinnoille äärimmäisen paineen alaisina. Nämä "extreme pressure" (EP) -lisäaineet eivät vain voitele – ne reagoivat metallipinnan kanssa korkeissa kosketuspisteissä muodostaen uhraavan kerroksen, joka estää hitsautumisen. Tämä keksintö muutti teollisen luotettavuuden täysin. Vaihteistot, jotka aiemmin hajosivatkin kuukausien jälkeen, pystyivät nyt toimimaan vuosia. Teknologia oli niin vallankumouksellinen, että se mahdollisti pienempien, tehokkaampien voimansiirtojen kehittämisen, jotka pystyivät käsittelemään aiemmin mahdottomia kuormia.
Nykyaikaiset tuotteet kuten Reductor TIN 320 CLP jatkavat tätä perintöä kehittyneillä EP-lisäaineilla ja hapettumisenestoaineilla pitkäaikaiseen teolliseen voimansiirtojen suojaukseen.
