Selektiivinen katalyyttinen pelkistys (SCR) -tekniikka, joka on nykyään vakiona dieselajoneuvoissa, juontaa juurensa 1970-luvulle, jolloin insinöörit käyttivät sitä ensimmäisen kerran paikallaan olevissa voimalaitoksissa. Läpimurto tapahtui, kun tutkijat havaitsivat, että urea – sama orgaaninen yhdiste, jota esiintyy luonnostaan nisäkkäiden virtsassa – voitiin muuttaa ammoniakiksi haitallisten typen oksidien neutraloimiseksi. Tämän kemian eleganssi piilee sen yksinkertaisuudessa: kuumennettaessa urea hajoaa ammoniakiksi, joka sitten reagoi katalyytissä NOx:n kanssa muodostaen vaaratonta typpeä ja vesihöyryä.
Vuosikymmeniä tämä tekniikka pysyi rajoittuneena teollisiin sovelluksiin koon ja monimutkaisuuden asettamien rajoitusten vuoksi. Vasta 2000-luvun alussa, yhä tiukentuvien Euro-päästöstandardien edessä, autoinsinöörit onnistuivat pienentämään SCR-järjestelmät kuorma- ja henkilöautoihin sopiviksi. Haasteena oli luoda vakaa, standardoitu urealiuos, joka ei jäätyisi tai hajoaisi.
Nykyään AdBlue toimii alan standardina 32,5-prosenttisena urealiuoksena, joka saa tämän todistetun teknologian toimimaan nykyaikaisissa dieselmoottoreissa.
